tiistai 26. huhtikuuta 2016

Puutarha täynnä intohimoa ja kekseliäisyyttä



Ystävyyttä ja intohimoja -postaukseni
sai paljon positiivista palautetta
ja herätti hyvää keskustelua,
kiitos siitä teille.
Tästä innostuneena päätin jatkaa aihetta
esittelemällä teille Sarin,
puutarhailuun intohimoisesti suhtautuvan ystäväni.
Olen tutustunut häneen, yllätys yllätys,
 Facebook-ryhmän puutarhareissulla.

  


Sari muutti 15 vuotta sitten 
Satakuntalaiseen omakotitaloon,
jonka puutarha oli hyvin perinteinen.
Puutarhasuunnitelma löytyi,
mutta se oli vain osittain toteutettu.
Oli aidanteita, kurttulehtiruusua,
pari omenapuuta, vuorenkilpeä ja sammalleimuja.




Sarin kiinnostus puutarhan hoitoon 
säilyi maltillisena,
kun vanha mansikkamaa alkoi hiljalleen
 muuntautumaan kasvi- ja kukkamaaksi.
Takapihalta löytyi surkeassa kunnossa 
olevat alppiruusut, mutta Sari
 antoi heille vielä mahdollisuuden.
Onneksi, sillä nyt nuo pensaat 
lähentevät kahta metriä.




Sari tunnustaa, että 12 vuotta sitten 
homma karkasi käsistä.
Ehkäpä se on se hetki, jolloin intohimo syttyi.
Hän löysi netistä Klorofyllin 
ja Puutarhanetin sivustot.
Siementilauksia tuli tehtyä yksin ja kimpassa,
ja jotta sadat taimikasvatukset onnistuivat,
oli opeteltava ja etsittävä 
vinkkejä siemenkasvatukseen.
Samalla kukkapenkit laajenivat 
ja uusia syntyi vauhdilla.




Ensimmäinen kasvihuone Sarille tuli 10 vuotta sitten.
Pienen muovihuppuhuoneen kautta 
mieskin ymmärsi kasvihuoneen merkityksen 
ja jo seuraavana vuonna alkoivat uuden rakennustyöt.
Lasikasvarin piti olla väliaikainen,
mutta rakennusvaiheessa suunnitelmat
kehittyivät ja lopuksi puutarhassa oli upea huone.




Lasihuone tuli ympärivuotiseen käyttöön,
kun puoliso innostui rakentelemaan sinne tekniikkaa.
Huoneen ympärille hän rakensi potagerlaatikot.




Intohimoiselle ihmiselle tämä ei riittänyt,
 puutarhaan ilmestyi toinen kasvihuone hyötykasveille.
Näin pelargonit saivat pitää itsellään olokasvarin.
Jotta työ ei käynyt liian raskaaksi, 
kehitteli mies systeemin vedenkeräykseen.




Puutarha sijaitsee kolmosvyöhykkeellä, 
mutta pienilmaston ansiosta 
se vastaa paremmin kakkosta tai jopa 1b:tä.
Suojaisan alueen muodostavat
etelärinne, pohjoisen puolen kalliot ja talo.
Tämä auttaa mangolioita ja tulppaanipuuta,
 kaktuksia sekä muita arkoja kasveja viihtymään.




Sarin kasvit ovat peräisin 
lukuisilta puutarhareissuilta,
erikoisimmat Vakka-Taimesta.
Siellä mekin tutustuimme, Sarin perässä
hullaannuin taimeen jos toiseenkin.




Sarin lempikasveja ovat 
pelargonit, kylmänkukat, lewisiat, esikot ja tulppaanit. 
Oikeastaan lemppari on 
juuri sillä hetkellä kukassa oleva aarre.




Sarista parasta on, että osa hänen puutarhastaan 
on salaista, se ei näy lainkaan tielle. 
Lisäksi puolen hehtaarin kokoisessa puutarhassa 
olevat kalliot ovat mahtavat. 
 Näitä on hyödynnetty rakentamalla upea kallioterassi.
Tämä oli käyntini aikaan vasta suunnitteilla,
mutta kuvista olen nähnyt, 
miten ihanan paikan Sari on saanut  
aamukahveille ja iltaauringossa kuohuvalle.




Plussaa on myös hiekkaisa rinne,
joka edesauttaa arempien kasvien talvehtimista
ohjaamalla vedet pois kasvien juurilta.
Rinnepuutarhan ihmisille Sari haluaa antaa vinkin.
Tutki mahdollisuutesi kerätä rinteen sadevedet talteen
tai ohjata ne suoraan kasvien käyttöön.
Näin saat kuivassa rinteessä kasvavista kasveista
reheviä ja säästyt valtavalta kastelukannurumbalta.




Myös tekniikkaa kannattaa hyödyntää.
Esimerkiksi Blumat antaa aikaa nauttia puutarhasta,
se kun hoitaa hyötykasvien kastelun.




Kukkapenkkien tekemisessä 
Sari on halunnut päästä helpolla.
Hän on laittanut nurmikon päälle
paksulti sanomalehteä
ja lisännyt siihen kompostia sekä multaa.
Reunus on syntynyt kiveyksestä.
Tämä on helppo ja nopea tapa 
saada uusi istutusalue,
ja kohopenkkinä se auttaa talvehtimisessa.




Sarista puutarhassa touhuamisessa 
on mukavaa nähdä kättensä jälki,
joka antaa hyvää vastapainoa työlle.
Samalla tästä on tullut
 pariskunnan yhteinen harrastus
vaimon nauttiessa kasvimaailmasta
ja miehen rakennellessa.




Sarille on myös tärkeää,
että hän on harrastuksen kautta saanut
tutustua ihanan erilaisiin ihmisiin.
Heihin, jotka toimivat eri aloilla,
eikä tutustuminen muuten olisi ollut mahdollista.
Erityisesti heidän kanssaan tehdyt reissut
ja puutarhavierailut ovat Sarin sydäntä lähellä.




Kiitos Sarille, kun päästi meidät 
vierailulle upeaan puutarhaasi.
Olet hienolla tavalla osoittanut,
mitä intohimo saa aikaan.
Vuosien saatossa keräämäsi tietomäärä 
on valtava ja olette miehesi kanssa
monipuolisella tavalla ottaneet hyödyn irti
puutarhanne ominaisuuksista.
Ystävänä olet lämminhenkinen 
ja ihanan rauhoittava.




Muihin intohimoisesti puutarhailuun suhtautuviin ystäviini
pääset tutustumaan aikaisemmissa postauksissani.
Nämä löytyvät Tunnisteet-otsikon alta
Puutarhavierailu-nimen kohdalta.





maanantai 25. huhtikuuta 2016

Onnellisten tähtien alla


On tullut aika arpoa Kevätihmisen puutarhakirjan.
Arvontaan osallistujia oli ilahduttavan runsaasti,
valitettavasti palkintoja oli jaossa vain yksi.




Tällä kertaa onnellisten tähtien alla oli Kurjenkello.
Onnittelut sinulle, 
osoitetiedot saatuani lähetän kirjan sinulle.

Lohdupalkintona muille suosittelen käymistä 




Haluan toivottaa kaikille teille 
kilpailuun osallistuneille 
ja muille blogiystävilleni
hyvää ja onnellista kevättä <3


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Ystävyyttä ja intohimoa



Intohimo on siitä ihmeellinen asia,
että se tekee ihmisestä hieman erikoisen.
Enoni oli valtavan kiinnostunut perhosista,
ystäväni vanhoista autoista. 
Nämä erityiset kiinnostuksen kohteet
antoivat heidän elämälleen merkityksen.




En tiedä, milloin oma intohimoni syttyi.
Ehkä se tapahtui niin hitaasti etenemällä,
etten huomannut.
Alkuun istutin puutarhaani 
ystäviltäni saamia kasveja,
seuraavana kasvukautena käytin 
pullonpalautusrahat pariin ruusuun.
Ennen kuin huomasinkaan,
oli paikalliseen piikki auki.




Samoihin hetkiin, 
kun annoin puutarhailulle pikkurillin,
huomasin että olin vieraantunut 
ympärillä olevista ihmisistä.
Ainoastaan työkaverin kanssa
löytyi mielenkiintoisia puheenaiheita.
No, hän sairastutti minut pelargonikuumeeseen.




Koin hetken erilaisuutta ja yksinäisyyttä,
ennen kuin löysin Facebookin puutarharyhmät.
Huomasin, että siellä oli paljon
samanhenkisiä ihmisiä.
Hörhöjä, joiksi kasvimaailma
kohtalotovereitaan kauniisti kutsuu.




"Älä tee niin kuin minä teen,
tee niin kuin minä sanon."
Näin lapset usein kuittailivat,
kun lähdin puutarhareissuille
minulle ennestään vieraiden ihmisten kanssa.
Niiden, joiden kanssa tein Facebookissa treffejä.
Lapsianihan olin varoittanut tällaisista treffeistä.




Tämä riskinotto kannatti.
Sokkotreffeillä ja puutarhareissuilla 
olen saanut itselleni monta ihanaa ystävää.
Erityisesti sydämeni on nyrjäyttänyt 
Elämäni LempiTyttöystävä.
Hän, joka asuu 
puolen tunnin ajomatkan päässä.
Ihminen, kehen en ehkä olisi
ilman Facebookia tutustunut.




Tänään tapasin puutarhamessuilla
blogiystäväni Cherin Autuas olo -blogista
Kohtaaminen oli lämminhenkinen yllätys.
Oivalsin, etten ole vielä ennättänyt
tutustua blogimaailman ystäviini.
Toivottavasti tulen tapaamaan
teistä mahdollisimman monen.




Kiitos teille ystäväni,
olette tehneet elämästäni rikkaan.
Ja kiitos enolleni, 
joka opetti minulle intohimon merkityksen.
Saattaessani häntä viimeiselle matkalle,
tein hänelle seuraavan muistolauseen.

Elämässä pärjää,
kun on intohimo mitä rakastaa <3



torstai 21. huhtikuuta 2016

Vinkki kasvihuoneunelman toteutumiseen



Niin se vain menee,
vuodet eivät ole sisaria keskenään.
Minulla on menossa toinen lomapäivä
eikä sää lemmi lomailijaa.




Toista se oli pari vuotta sitten, 
jolloin samaisena päivänä saimme nauttia lämmöstä.
Meillä pojat maalasivat  
punamullalla pihasaunamme seinää.
Päällä vain teepaidat ja sortsit.





Tuntui kesältä. 
Työkaverit kyselivät,
voisiko ulos jo laittaa kesäkukkia.
Toppuuttelin heitä,
sillä maagiseen 10. kesäkuuta
päivään oli vielä liian kauan aikaa.




10.6 on päivä, jonka jälkeen Etelä-Suomeen 
ei enää pitäisi tulla yöpakkasia.
No, sinä vuonna kaikki oli toisin,
kesäkuun viimeiset yöt
olivat hallaöitä.





Kerroin huhtikuun alussa
Kivikankaalta saamastani
Maailman paras kesätyöstä.
Juuri tätä projektia varten 
meidän pojat maalasivat pihasaunan seinää.

Klikkaamalla tästä, pääset lukemaan postaukseni.




Nyt sinulla on mahdollisuus
samanmoiseen onnenkantamoiseen.
Kasvihuoneunelmaan, joka 
toteutuessaan pidentää mukavalla
tavalla Suomen lyhyttä 
ja halla-altista kesää.




Laita ihmeessä hakemusta menemään
ja kerro, miksi juuri sinä olisit 
paras mahdollinen kesätyöntekijä.
Pidän peukkuja, että joku
teistä blogiystävävistäni on
tuleva seuraajani <3




Klikkaa tästä niin pääset Kivikankaan nettisivuille.

Sieltä saat enemmän tietoa
Maailman paras kesätyö -paikasta.

Postaukseni kuvat ovat keväältä 2014.



tiistai 19. huhtikuuta 2016

Talven taisteluista kevään nautintoihin



Puutarhan talviunesta herääminen 
vie aina oman aikansa.




Talven tuiskuista selvinneet siemenpallot
ovat olleet uskomattomia taistelijoita.




Kesän kaunotar, ruusuorapihlaja,
ei juuri nyt ole luokseen kutsuva.




Kärhö puolestaan tuo edes vähän 
esiin pehmeämpää puoltansa.




Onneksi tarhakylmänkukka on 
aina niin silitettävän suloinen.




Uskomatonta, kaiken pienen ja lupaavan keskellä
ensimmäinen valkovuokko on jo
pukeutunut kevätasuun.




Lumikellot ovatkin niitä
puutarhan hätäisempiä kiirehtijöitä.




Työpaikkani rakennusmaalta pelastamani 
posliinihyasintit muistavat joka kevät 
kiittää olemassaolostaan.




Rauhallisen ja seesteisen
 kukinnan keskellä 
kevään kuningatar, näsiä,
on aloittanut villin tanssin.



lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kasvit edellä -hurahduksesta turmioon



Hiljattain Between postasi
Rikkaruohoelämää -blogissaan
kasvit edellä -hurmoksesta.
Hän kertoi ihastuvansa kasveihin
jo pelkän kauniin kuvan perusteella. 
Pian hänellä täyttyvät nurkat aarteilla,
joille ei ehkä löydy edes sopivaa paikkaa.


Rosa 'Herttoniemi'




Kasvit edellä -termi jäi puhuttelemaan minua, 
samoin kuin viime vuotisella 
Mindfulness-kurssilla puheena ollut flow.
Flow'ssa ihminen voi hurahtaa niin,
ettei pysty rajaamaan itseään
ja pahimmillaan hyvän olon tila
voi päättyä valtavaan stressiin.

Rosa 'Moje Hammarberg'




Viime vuosina olen puutarhassa 
kokenut molempia hetkiä. 
Kesän lukuisat taimistovierailut 
ja Facebook-ryhmien kimppatilaukset 
ovat aiheuttaneet jo tavaksi muodostuneen 
syksyisen turmion.

Rosa 'Toukoniitty'




Niin viattomia hurahduksia 
kuin taimistoreissut ovat olleetkin, 
ovat auton takakontin tai suksiboksin 
täyttämät taimihankinnat kääntyneet itseään vastaan. 
Huomaan kesäisen onnenhetkeni, flow'ni,
päättyvän vuodesta toiseen epätoivon vimmaan.

Rosa 'Marie Bugnet'




Yritän epätoivoisesti saada taimet säilymään talven yli 
ymppäämällä heitä vanhojen istutusten sekaan 
tai pahimmassa tapauksessa tekemällä 
siirtojuoksutuksia kaivamalla vanhoja pensaita 
uusien tieltä pois.
Kylminä loppusyksyn sateisina päivinä 
olen luovuttanut ja istuttanut
yhden jos toisenkin aarteen valeeseen.

Rosa 'Papula'




Missä ovat ne huumaavat onnenhetket, 
kun puutarhaa perustaessani ensin unelmoin, 
sitten haaveilin 
ja lopulta suunnittelin istutuspaikat? 
Aika, jolloin käytin monta työtuntia
perustaessani uusia istutusalueita 
ja etsimällä kirjoista tietoa
 kasvupaikalle sopivista kasveista.

Rosa 'Leda'




Tuota alkuajan järkeä ei ehkä saa enää takaisin,
muttei yhden naisen intohimo puutarhailua kohtaan 
voi olla päätöntä uusien aarteiden haalimista. 
Kukaan ei nauti stressaantuneesta mielestä
tai kropan rikkoontumisesta.

Rosa 'White Grootendorst'




Lupaan itselleni olla jatkossa maltillisempi
ja keskityn puutarhan hallittuun hoitamiseen 
sekä opettelen nauttimaan siitä mitä teen. 
Toivottavasti sinullakin ystäväiseni
hommat niin sanotusti pysyvät hanskassa.

Rosa 'Snow Pavement'




Syy siihen, miksi postaukseni kuvat 
ovat ainoastaan ruusuista, 
johtuvat lempilauseestani. 
"En ole köyhä enkä kipeä, 
kun on ruusuista kyse."
Sillä on moni hurahdus selitetty.

Rosa 'Novalis'