sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Varaslähtö kevääseen

 
Enhän minä,
mutta kellarissa kasvavat pelargonin pistokkaat
olivat ehdottomasti sitä mieltä,
että kevät on aloitettava.
 
 
 
Syksyllä turveruukkuihin laittamani pistokkaat
olivat kasvaneet suuriksi.
He halusivat asumaan omiin ruukkuihin.
 
 
 
Tulppaanipelargoni loistaa tyytyväisyyttään.

 
 
 
Löysin kellarista myös käyttämättömiä turveruukkuja.
Mullan tuntu näpeissä sai innostukseni jatkumaan.
 
 
 
Kylvin keijunmekon siemeniä.
Kylvö näyttää roskaiselta,
mutta tämän aarteen kohdalla on tärkeää,
ettei siemeniä peitetä mullalla.
 
 
 
Myös pitkän taimikasvatuksen
vaativa orvokki pääsi multiin.
Ja tätä herkkua ei haittaa,
vaikka kukinta olisi vähän aikaisemminkin keväällä.
Orvokki kestää hienosti pieniä kevätpakkasia.

 
 
Taimihylly näyttää vielä kovin autiolta.
Suunnitelmat ovat kuitenkin suuret,
joten ennen kaikkien toteuttamista,
joudun tekemään toisenkin hyllyn.
Onneksi tässä on vielä koko kevät aikaa :)
 
 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Elokuun hellän lämmin ilta

 
 
Elokuun alun ilta oli lämmin ja hellä.
Sain viettää sen ystäväni puutarhaa ihastellen.
 
 
 
 
Kohtaaminen oli yhtä lämmin
kuin auringon kultaama kukka.
 
 
 
 
Puutarhan sydän on itse rakennettu kasvihuone.
Ei liian pieni, ei liian suuri,
juuri sopivan kokoinen täyttymään sadosta.
 
 

 
Tomaatit ja muut herkut
olivat houkuttelemassa perheen lapsia
nauttimaan kasvihuoneen sadosta.
 
 

 
  Huoneen kalusteet ovat
yhtä herttaiset kuin emäntäkin. 
 


 
 Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat panostaa myös hyötytarhaan.
Illan aikana sain nauttia ystäväni raparperijuomasta,
yhdestä kesän parhaista mauista.
 
 
 
 
Ystäväni on heikkona erikoisiin kasveihin,
joilla hän on täyttänyt kauniin puutarhansa.
Kuvan aarre on kerrottu unikko,
joka saa villisti ja vapaasti risteytyä
ystäväni puutarhassa.

 
 
 
Hämärtyvä ilta ja syyspallohortensian kukinta
muistuttivat kesän loppumisesta.
Onneksi aito ystävyys ei lopu koskaan <3