sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa


Keväisin kukkapenkkien siivous alkaa aina äitini muistopenkistä. 
Haluan, että se on siisti ennen äitienpäivää. 
Sormustinkukan siementaimet kitken penkistä pois,
sillä äitini ei saanut niitä omalla mökkitontillaan kasvamaan.
Syynä oli varmasti maan happamuus, ei äidin viherpeukalon taidot.



Verstas on hyvä paikka purkitustöille, 
sillä ulkona kevät viilentää sormet nopeasti. 
Sormustinkukka on kaksivuotinen kasvi, 
ensimmäisenä vuotena se kasvattaa lehtiruusukkeen 
ja toisena kukkii.



Ja kun vauhtiin pääsee 
niin täytyyhän ne Tukholman tuliaisetkin purkittaa.



Kurjenpolvien ja akileijojen juurakot ovat hyvillä aluilla.
Laitan nämä multaan ja jätän Verstaan lämpöön kasvamaan.
Saas nähdä, minkälaiset taikatemput
 hollantilaismyyjä on tällä kertaa tehnyt.



Taimilaput keräilen vanhaan, 
kirppikseltä löydettyyn pienoiskasvihuoneeseen.
Joskus on vain mukava istuskella ja ihmetellä,
mitä kaikkia aarteita puutarhasta pitäisi löytää.




Kevät tietää aina uusien ruukkujen ostamista.
Vaikka kuinka yritän vakuuttaa itselleni, että vanhat riittäköön
niin aina juuri tarvitsemani koko on loppu
ja matka kauppaan alkaa. 



Päivän hyvät työt on tehty.
Sormustinkukat nostan Verstaan ulkopuolelle kasvamaan,
sillä kasvihuone tulee varmasti täyteen muutenkin. 
Kevät näyttää, kuinka täyteen.



Kevätlaitumille kirmaavat pelargonit


Verstaassa näkyy talven puuhailut.
Köynnösten kuivuneet lehdet
ja risutöistä likaantuneet lattiat on siivottava.
Kirppislöydöistä täyttyneet pöydät 
on tyhjennettävä uusien aarteiden tieltä.



Pelargonien on aika päästä kevätlaitumelle, kun Verstas on siivottu.
Aarteiden on saatava kaikki hyöty auringon säteistä ja lämmöstä.
Pakkasöitä varten puhallin pitää huolen Verstaan plusasteista.



Siistiä, mutta vielä niin autiota.
Vielä hetki, ennen kuin viiniköynnös 
ja liuskalehtivadelma lähtevät kasvuun.
On myös kestettävä katsella styroksilaatikoita, 
ne eivät ole silmälle kauniita, 
mutta lämmittävät viileitä saviruukkuja. 
Kesän tullessa aarteiden tasseiksi
 pääsevät kakkuvuoat ja lautaset.



Mårbackat 'Grevinnan' ja 'Tant Hanna' 
saavat hetken hengähtää ja toipua muuttorasituksesta.
Vielä muutama kuukausi Verstaan lämmössä 
ennen heidän siirtymistään varsinaiselle laitumelle.



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Onnenhetkiä, romahduksia ja löytöjä Nordiska Trädgårdarnilla



Kevään odotetuin puutarhareissu oli messumatka Tukholmaan.
Vaikka sää oli aamuisen harmaa ja viileä,
lämmin tuuli kertoi kevään tulleen.
Kevät oli aavistuksen pidemmällä kuin Suomessa,
tarkasti katsoessani huomasin ensimmäisten lehtien 
puhjenneen niin pensaisiin kuin puihin.



Olin aivan täpinöissäni odottaessani ovien aukeamista.
Messukartasta katsoin valmiiksi ensimmäisen iskukohteen,
pelargoniosastot.



Ilo oli huomata, 
että useimmat kauppiaat olivat panostaneet 
lajikkeiden esittelyihin kuvin. 
Olin varautunut omin kynin ja taimilapuin, 
mutta onneksi turhaan,
jokainen purkki oli hienosti nimetty.



Otin matkalle mukaan termo-laukun, 
jonka olin kiinnittänyt kaljakärryihin.
Näin säästyin kantamisen vaivalta 
ja aarteet säilyivät paluumatkan lämpiminä.
Kärryillä oli helppo liikkua suuressakin väkimäärässä
ja ne saivat osakseen paljon katseita.



Apua, tässä kohtaa mie romahdin.
Silmieni edessä oli pelargonilajikkeita useita satoja.
Myytävät aarteet olivat pieniä potteja, 
joita sai tyylikkäästi keräillä tarjottimelle. 
Vaati hetken rauhoittumisen, 
jonka jälkeen kävin järjestelmällisesti läpi valtavan tarjonnan.
Onneksi omat lempilajikkeet ja värit ovat selkeästi tiedossa,
joten säilyin urakasta selväjärkisenä.



Perheelle löysin tuliaisen, suklaaputouksen.
Harmi, ettei se mahtunut kyytiin.



Messuilla oli valtavia koristeita.
Tässä ei ihan vaatimaton pöytäkattaus.



Tulevan pääsiäinen näkyi katetun pöydän koristeluissa.
Tämä yksinkertainen koriste teki itseeni vaikutuksen.



Omassa kattauksessani hieman vierastan näin multaista istutusta. 
Toisaalta helmililjat saavat aina sydämeni sulamaan. 



Pitkin messuja oli erilaisia kukkaistutuksia, 
tässä narsisseja ja hyasintteja.



Tulppanimeri sykähdyttää aina, 
vaikka väri ei olisi edes oma suosikki.



Jalopelargonit ovat upeita, mutta vaativia.
He tarvitsevat uudelleen kukkiakseen kylmän jakson
ja usein kutsuvat luokseen tuholaisia.
Vuosia sitten hurmaannuin näihin Helsingin messuilla,
mutta luovuin heistä ensimmäisen talvetuksen jälkeen.



Messuilla oli myynnissä myös paljon käsitöitä.
Nämä rautalangasta tehdyt puut 
olisivat upeita koristeita esimerkiksi talon seinällä.




Useat messuosastot olivat kauniita.
Lisäksi niistä sai hyviä ideoita omaan puutarhaan.
Tällainen hylly olisi näppärä tehdä
ja siihen saisi kerättyä vaikka kaikki ylimääräiset ruukut.




Tämän mökin nähdessäni sydän nyrjähti.
Pakko saada -tunne tulee 
varmasti toteutumaan Ruusunmekossa.
Ehkä jo ensi äitienpäivänä...




Tanskalainen myyjä ihmetteli seurueemme tuloa 
Suomesta asti vain messuja varten. 
Hyvän perässä kannattaa matkustaa pidempikin matka.



Pääsääntöisesti pelargonikauppiaat 
olivat keskittyneet messuilla yhdelle alueella.
Ruotsin pelargoniyhdistys oli kuitenkin erillään 
ja heidän osastollaan oli aarteet hienosti esillä.
Myytävät pistokkaat olivat jäsenien itsensä laittamia,
joten niistä tuli itselleni erityisen tärkeitä.



Iltapäivän puolella messuvieraita alkoi olla liiaksi asti.
Tungoksessa liikkuminen oli hankalaa, 
kyynärpäätaktiikalla sai tehtyä tarpeelliset hankinnat.



Luulin saaneeni kaiken tarpeellisen,
mutta yllättäen ystäväni löysi minulle köynnöspelargonin.
Aarre on minulle uusi, 
mutta mielenkiinnosta se oli ostettava.



Maanpäällisessä paratiisissa koin heikon hetken.
Köynnöksen pakkaaminen termo-laukkuun 
vaati hetken rauhoittumisen ja hengissä selviämisen suunnitelman.
Heitin tukikepit roskikseen 
ja taitoin aarteesta ylijäävät oksat poikki.
Näppärästi hän mahtui laukkuun
ja kotiinviemisinä sain pistokasmateriaalia.
Onnistuneen päivän onnellinen päätös.
























K

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Keijunmekko ja muuta pientä sievää


Vuodet eivät ole toistensa veljiä
eikä hörhön keväät toistensa siskoja.
Tänään aamuna maa oli saanut lumipeitteen 
ja uutisissa kerrottiin takatalven tulleen. 
Takatalvi, vaikka  maaliskuu on vasta puolivälissä.

Perinteeksi on muodostunut, 
että tammikuussa kylvän keijunmekon siemenet
ja kasvaten heitä pitkän kevään.
Tämä vuosi on ollut erilainen, en ole kylvänyt vielä mitään.
Onneksi läheisestä puutarhamyymälästä
löysin keijunmekon pieniä taimia.



Keijunmekko on hidas kasvatettava.
Itämisen ja sirkkalehtien jälkeen hän tekee ensimmäisen lehtiparin
ja alkaa sen jälkeen keskittymään juuriston kasvattamiseen.
Mullan päällä ei tapahdu mitään pitkään aikaan. 
Ostotaimien juuristo oli jo hyvin kasvanut.



Istutin taimet suurempiin turveruukkuihin.
Osan taimista latvoin, 
jotta he haaroittuisivat runsaammin.
Muutamasta jätin latvaverson kasvamaan,
koska tällöin he kukkivat aikaisemmin.



Latvotuista versoista tein pistokkaat 
ottamalla alimman nivelen kohdalta lehdet pois 
ja laittamalla varren multaan.
Tästä lähtee uusi alku.



Taimien päästyä suurempiin ruukkuihin menee hetki,
että he keskittyvät juuriston kasvattamiseen.
Tämän tehtyään alkavat taimet kasvamaan vauhdilla
ja ongelmaksi muodostuu toisiinsa kietoutuneet versot.
Tällöin onneksi eletään jo kasvihuonekautta 
ja taimet saa istutettua amppeleihin.
Näin he saavat tilavammat kasvuolot.



Joskus luonto tekee poikkeuksen.
Hetken luulin, että taimien joukossa on väärä kasvi,
mutta kaksi lehteä olikin kasvanut toisiinsa kiinni.



 Samaisesta myymälästä löysin 
myös valkoisia kelloköynnöksen taimia.
Onnekseni samassa purkissa oli kolme komeaa alkua.



Keijunmekko on hyvin viehkeä kesäköynnös.
Hän jatkaa kukintaa pitkälle syksyyn 
ensimmäisistä pakkasista huolimatta.
Seuraavan kesän kukinta kannattaa varmistaa
talvettamalla kasvi viileässä
tai ottaa hänestä siemenpallukat talteen.
Omat siemenet on hyvä säilyttää ilmavasti huoneenlämmössä,
jolloin itävyys on lähes sataprosenttinen.
Kylvö tehdään ripottelemalla siemenet mullan päälle 
ja antamalla niiden itää valoisassa, lämpimässä paikassa.
Keijunmekon kylvö tammikuussa 
on loistava tapa aloittaa uusi puutarhavuosi.




lauantai 8. maaliskuuta 2014

Saaren Kartanon Pelargonipäivät


Naisten päivän aamu valkeni räntäsateisena,
kun lähdin ajelemaan loskaisia teitä kohti Mäntsälää.
Mukaan sain ystäväni Tarjan,
joka aikoinaan sytytti minuun pelargonikuumeen.
Sain häneltä silloin muutaman 'Appleblossom Rosebudin' pistokkaan,
muuta taudin kehittymiseen ei tarvittu.

Yanna von Schantz aloitti viime syksynä opintoihinsa liittyen
keräämään vanhoja pelargonikantoja,
joiden talvehtimisen ja pistokaslisäyksen parissa
 hän on talven tehnyt töitä.
Tänään kaikki huipentui myyntitapahtumaan 
Saaren Kartanon kasvihuoneissa,
joissa pelargonit kylpivät keinoauringon valossa ja lämmössä.



Yanna oli tehnyt valtavan työn, 
hän oli merkitty emokasvit kyltein.
Eri lajikkeita oli lähemmäs sata,
osan hän oli saanut ystävältämme Anneli Salolta.

 


Lähes kaikki emokasvit olivat komeassa kukassa.
Suuria ostopäätöksiä tehdessä 
on parasta antaa intuition viedä.



Pistokkaita oli myynnissä sekä potteina että ruukutettuina.
Aarteet olivat hienosti jaoteltu pöydille lajeittain,
tässä 'Drotting Ingridistä' muodostuva kukkameri.



Ruukuissa oli kauniit, vanhahtavat nimilaput.
Itse pidän, että kaikilla pelargoneillani on nimet,
sillä olen arka tekemään lajiketunnistuksia.
Tosin aina on mahdollisuus,
että ostettu kasvi osoittautuukin toiseksi.



Tänään(kin) mopo hieman karkasi käsistä.
Pelargoniaarteiden joukkoon tuli 'Langelandsrosen', 
'Grekisk jättepelargon', 'Plum Rosebud',
 'Drottning Margrethe', 'Joy', 'Sound Of Silence', 'Tornedalen',
'Westdale Appleblossom' ja 'Saaren Kartanon Hannele'.



Pistokas suositellaan istutettavaksi 
pieneen ruukkuun säilyttäen potti. 
Itse suosin saviruukkuja,
jonka pohjalle laitan ensin multaa,
nostan potin siihen ja lisään lopun mullan.
Lopuksi tietysti kastelen 
ja laitan ruukun aurinkoiselle ikkunalle.



Lähes pelargoniharrastukseni alkuajoista lähtien
olen haaveillut joskus löytäväni 'Westdale Appleblossomin'.
Tänään hän tuli vastaan 
ja sai uuden rakkauden meidän tuvan ikkunalla.



Yannalle ja Annelille kiitos ihanan päivän.
Oli voimaannuttavaa viettää hetki kukkameressä
samanhenkisten ystävien kanssa.
Sain tavata ystäväni Suvin, Tiian, Veeran, 
Maijan, Annen, Tuulan ja Eilan. 
Erityisen mukavaa oli tavata Yanna, 
joka on tehnyt valtavan työn 
laajentaakseen ihmisten tietoutta 
erikoispelargonien parissa.


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Eedenistä Pohjoiseen -elokuva


Tänään saa ensi-illan Virpi Suutarin dokumenttielokuva
Eedenistä Pohjoiseen. 
Se on suomalainen rakkauselokuva pariskunnista, 
joiden elämän täyttää puutarhanhoito. 
Lisäksi se on kertomus elämän kauneudesta ja sen rajallisuudesta.



Olen nähnyt elokuvan jo kaksi kertaa
ja molemmilla kerroilla se on onnistunut 
luomaan minulle monenlaisia tunnetiloja. 
Se on saanut minussa aikaan hysteeristä naurua 
katsellessani kaltaisteni hörhöjen 
intohimoista raadantaa kasvien parissa.
Se on myös saanut vilkkaan ja iloisen puoleni hiljentymään,
miettimään rakkauden merkitystä omassa elämässäni
ja läheisteni ihmisten tärkeyttä.
Suosittelen elokuvaa kaikille puutarhailuun hurahtaneille
sekä heidän läheisilleen.





Aina ei tarvitse aarrekarttaa


Paikallinen kirppis on ihan ykkös-aarreaitta.
Sen lisäksi, että sieltä löytyi ihana emalikattila,
oli minua siellä odottamassa lehti sekä pari lehtileikettä.
Kirppiksen pitäjä arveli juttujen kiinnostavan minua 
ja niinpä hän ystävällisesti oli laittanut ne talteen.



Toisinaan posti tuo kirppislöytöjä. 
No joo, myönnän, paketteja tulee viikottain.



Joskus elämäni lempityttöystävä 
tekee löytöjä puolestani.
Hän tuntee heikkouteni, lihamyllyt.



Jotkin aarteista ovat tarpeellisia.
Erityisesti alumiiniset kakkuvuoat 
ovat hyviä ruukkujen alusastioita
ja vispilät pelargonien tukija.



Onneksi kaiken ei tarvitse olla tarpeellista.
Toisinaan pelkkä ruoste riittää motivaatioksi.



Joskus joutuu laittamaan 
vähän enemmän rahaa likoon.
10 litran keittiötölkkejä 
ei tule ihan joka päivä vastaan.



En tiennytkään tarvitsevani taskumattia,
mutta herttainen korkki sulatti sydämeni.
Tälle aarteelle löytyy 'Lataamosta'
aivan varmasti oma salainen paikka.



Pienet yksityiskohdat
riittävät nyrjäyttämään sydämen.



Ainutlaatuisia löytöjä tekee harvoin.
Tämä lasten sairaala-amme telineineen
odottaa varmasti yhtä paljon kesää kuin minäkin.
Silloin me molemmat pääsemme nauttimaan
pelargonien kukkamerestä.