lauantai 8. marraskuuta 2014

Kadonneet päivät, toukokuu

 
Toukokuu on aina orvokkien.
Tänä vuonna ihastuin suurikukkaisiin
ja punertaviin.
 
 
 
Ruusunmekon ensimmäisiä kukkijoita
olivat terassin kivikolla kasvaneet tarhakylmänkukat.
 
 
 
Sinihelmililjat ovat kevään ehdottomia suosikkejani.
Toukokuussa ei haitannut,
vaikka muutama voikukkakin
sulostutti olemassaolollaan.
Loppukesä kuluikin niitä vastaan taistellen.
 
 
 
Kevään paras hetki oli vihreä lupaus.
Vuodenajasta riippumatta Ruusunmekon Jellona
löytää aina arvoisensa paikan.
 
 
 
Tuomen tuoksu yllättää aina,
tänä vuonna jo toukokuun alkupuolella.
 
 
 
Poikkeuksellisen lämmin toukokuu tiesi myös kuivuutta.
Kaikki sadevesi piti kerätä talteen
ja antaa aarteiden hyväksi.
 
 
 
Vähäluminen talvi antoi myös aihetta huoleen.
Moni kasvi oli kuollut,
mutta onneksi ei rakkaat silmäteräni.
Kerrottu lumikki nousi sitkeästi kukkimaan.
 
 
 
Sopivaa vastakohtaa antoi musta jouluruusu.
 
 
 
 
Herkkyyttä puolestaan toi
 kasvihuoneessa kukkinut kerrottu akileija.
 
 
 
Kevätilon keskellä tuli esille myös puutarhurin huoli,
milloin aarteiden joukosta löytyy ensimmäinen lehtokotilo.
Onneksi vielä tämän kesän Ruusunmekko sai olla onnellisten tähtien alla.
Jokaisesta kotilosta löytyi napa,
josta tunnistin ne vaarattomiksi pensaskotiloksi.
 
 
 
Ruusunmekko sai hetken pärjätä omillaan,
kun toukokuun puolen välin tienoilla
kävin turistina Türin kukkamarkkinoilla.
Mitään en osta -teema vaihtui täyteen kärrylastilliseen
akileijoja, kärhöjä jajaja...
Viimeisimmät heistä istutin lokakuun sateisina päivinä
samalla muistellen helteistä kevättä.
 
 
 
Loppukuukauden piti kiireisenä
ylioppilasjuhlien järjestely.
Samaan aikaan myös luonto kiirehti.

 
 
Pioneilla oli jo suuret nuput.
Kukinta ei kuitenkaan ehtinyt juhlapäiväksi, ei edes juhannukseksi.

 
 
Helteisen sään takia hätäisimmät kiirehtivät kesäkukkien laittoa.
Itse pidin malttia ja odotin kesäkuun 10. päivää.
Siihen asti nautin puutarhan kukista.
 


Itse juhlapäivä oli kylmä ja kostea,
mutta laseissa kupli juhlajuoma
ja sankari säteili kilpaa Ruusunmekon kanssa.
Kevään vehreys oli vaihtumassa kesän runsauteen.
 
 

4 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia:)En ole nähnytkään punertavia orvokkeja ennen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, en muista minäkään nähneeni noin punaisia, mutta ihania olivat. Toiseen ruukkuun laitoin sekaisin punaisia ja liloja orvokkeja, harmi etten ottanut heistä kuvaa.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia. Pidän erityisesti Jellonasta ja kottikärryyn kerääntyneestä vedestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos naapurin tyttö. Onnea omalle blogiurallesi <3

      Poista